En voi uskoa, että on vierähtänyt lähes vuosi viime kerrasta kun julkaisin tällä alustalla mitään. Olen oikeastaan ollut niin kiinni lapsessani, kun olen viettänyt kaksi vuotta kotona hänen kanssaan, että aikaa ja energiaa ei ole rehellisesti sanottuna riittänyt enää “työpäivän” jälkeen muuhun kun rentoutumiseen.Nyt meidän arki on muuttunut hurjasti, sillä poikani aloitti päiväkodin kolmisen viikkoa sitten. Itse palaan lokakuussa töihin, joten koko syykuu on käytännössä pyhitetty itselleni. Aikamoista luksusta kahden intesiivisen vuoden jälkeen!

Tämä “lepoloma” tuli kyllä hyvä saumaan, sillä sain keskenmenon elokuun lopulla ja keskenmeno on vieläkin kirjaimellisesti “kesken”. Henkisesti koen toipuneeni hyvin, mutta tämä fyysinen osuus tuli yllätyksenä. Olen ollut aika heikossa hapessa, mutta onneksi päivä päivältä vahvempi fiilis. Kirjoitin tästä aiheesta enemmän Instassa ja sitä kautta sain purettua kokemusta monen muun keskenmenon kokeneen kanssa. Ystävien ja perheen tuki on myös ollut korvaamatonta toipumisessa. Uskon myös vahvasti kohtaloon ja siihen, että kaikella on tarkoitus, joten tämä ajattelutapa on auttanut itseäni asian käsittelyssä. Voin siis hyvin ja vielä kun keho palautuu niin sitten uskon olevani valmis uuteen arkeen lokakuussa!

Mietin mitä kaikkea tässä vuodessa on tapahtunut niin ainakin yksi iso asia on se, että ostimme kesämökin kesäkuussa ja saimme viikko sitten avaimet vihdoin käteen. Teemme siellä remonttia nyt syksyn aikana ja tämä pieni projekti tuntuukin tosi mieleiseltä, kun on kunnolla aikaa työstää sitä.

Tämän lisäksi poikamme tosiaan aloitti päiväkodin kolmisen viikkoa sitten ja kahden rankan viikon jälkeen hän on sopeutunut sinne uskomattoman hyvin ja tästä olemme niin kiitollisia. Päiväkodin aloitus on koko perheelle iso asia ja varsinkin lapselle, joten rehellisesti sanottuna stressasin tätä paljon etukäteen. Etenkin, kun oli lukenut lehdistä niin paljon negatiivista varhaiskasvatuksen tilasta, mutta ainakin toistaiseksi meillä ei ole ollut mitään valitettavaa – päinvastoin. Ottaa todella päähän kuinka aliarvostettuja ja alipalkattuja alan henkilöstö on ottaen huomioon, että he kasvattavat ja pitävät huolta lapsistamme. Päivät on heillekin tosi intesiivisiä ja en voi kun ihailla kaikkea sitä mitä he tekevät ja kuinka paljon he joustavat. Itselläni ei todellakaan riittäisi rahkeet siihen hommaan, joten arvostus heitä kohtaan on suuri!

Nyt kun aikaa on vapautunut omasta kalenteristani, niin yritän hieman herätellä tätä blogia henkiin. En rehellisesti sanottuna tiedä lukeeko kukaan enää blogeja, mutta itse olen kaivannut niitä. Somesta on tullut niin hektistä ja videot vaan vilisevät silmien edessä, että itse olen kaivannut takaisin tähän “hitaampaan” aikaan. Tulevasta sisällöstä en osaa vielä sanoa, mutta varmasti vähän kaikkea mitä omaan elämään kuuluu – perhettä, mökkiprojektia ja muotia. Jos ehtisin edes pari kertaa viikossa postamaan, niin tavoite olisi täyttynyt. Katsotaan mihin tilanne kehittyy ja onko blogeilla enää edes tarvetta/kysyntää, mutta se jää nähtäväksi.

Ihanaa viikonloppua ja kuullaan <3

 

 

Toivottavasti syksy on lähtenyt teillä hyvin käyntiin! Vaikka olen vieläkin hoitovapaalla ja poikani kanssa kotona niin syksy tuntuu silti jotenkin uudelta alulta hyvällä tavalla. Arki alkaa taas rullamaan kesän jälkeen ja monella tulee elämään uusia asioita harrastusten tai työkuvioiden merkeissä. Nyt vielä kun elämää on pystynyt jälleen “avaamaan” enemmän (kiitos rokotusten), niin arki on tuntunut normaalimmalta. Tässä lyhyesti mitä uutta meidän elämään kuuluu tällä hetkellä!

– Olen järkännyt monet leikkitreffit täällä Espoossa ja miten ihanaa onkaan ollut viettää aikaa muiden mammojen kanssa ja nähdä minin ottavan enemmän kontaktia muihin lapsiin. Hänen ensimmäinen vuosi meni tiiviisti koronakuplassa ja koska sosiaaliset kontaktit olivat niin minimissä, nyt tuntuu oikein ekstra ihanalta kun talo on täynnä lapsia ja naurua.

– Aloitimme noin kuukausi sitten unikoulun vol.2 ja se on onneksi toiminut hyvin. Nyt yöt on mennyt pääsääntöisesti ilman turhia herätyksiä ja aloitimme juuri päiväunikoulun. Se ei ole ollut ihan yhtä iso menestys (ainakaan heti), joten päiväunia täytyy vielä vähän työstää, mutta ainakin nyt meillä on selkeät ohjeet siihen mitä kannattaa tehdä.

– Lopetin imetyksen samalla kun aloitimme unikoulun. En voi uskoa, että lopulta imetin 1v3kk. Tämä imetystaival ei ollut helpoimmasta päästä, mutta olen hemmetin ylpeä itsestäni että jaksoin näin pitkään. En muista kerroinkin tätä ikinä täällä, mutta me jouduimme ambulanssilla sairaalaan, kun poika oli 5 päivää vanha. Hän oksensi kasan kirkasta verta ja suuren verihyytymän ja pelkonahan oli sisäinen verenvuoto. Sairaalassa sitten selvisi (onneksi), että veri oli peräisin minusta ja kulkeutunut poikaan maidon mukana. Kertoo tosiaan siitä, että rinnanpäät olivat aivan verillä ensimmäiset kolme viikkoa ja imettäminen sattui niin paljon, että meinasin heittää pyyhkeen kehään jo heti siinä vaiheessa. En onneksi heittänyt ja alkoihan kipukin sitten lopulta helpottamaan ja homma sujumaan.

– Olen pitkään halunnut aloittaa pilateksen kunnolla ja tein sen vihdoin. Olen käynyt vasta muutaman kerran, mutta se tekee niin hyvää keholle ja mielelle. On aikamoista luksusta kun voi tunnin ajan keskittyä pelkästään hengittämiseen ja kuunnella ohjeita muilta. Kroppa on muutenkin kovilla taaperon kantamisesta ja sen lisäksi raskauden/synnytyksen jäljiltä on vielä “korjattavaa” (esim. vatsalihasten erkauma), joten keho on hyvä saada kuntoon viimeistään nyt. Ystäväni yrittää vielä houkutella minua hankkimaan kuntosalille jäsenyyden jotta voisimme mennä yhdessä etenkin ryhmäliikuntatunneille ja tämän kyllä kiinnostaisi…Tämä on siis harkinnassa ja voisi olla kiva lisä! Tennistäkin haluisin taas alkaa pelaamaan pitkääään tauon jälkeen.

– Vietimme perheeni kanssa kaksi päivää Hangossa viime viikolla ja oli kyllä ihanaa vaihtaa maisemaa. Ei tosiaan päästy Hankoa pidemmälle (emme sitten lähteneet Ranskaan kuten oli tarkoitus), mutta se oli hyvä  kohde testata taaperon kanssa matkustamista (ja etenkin vieraassa paikassa nukkumista). Me pääsimme mieheni ja isäni kanssa vielä illalla ravintolaan kun äitini jäi vahtimaan nukkuvaa poikaamme vuokrakämpälle. Taisi olla ensimmäinen kerta itselleni ravintola illallisella sitten poikani syntymän. Oli jo aikakin!

– Yksi suuri haave minkä toteutan heti lokakuun alussa on silmien laserleikkaus. Olen miettinyt tätä jo vuosia ja nyt imetyksen päätyttyä on täydellinen aika sen toteuttamiseen. Päädyin valitsemaan Eiran Sairaalan ja ainakin sain siinä esitutkimuksessa valtavan hyvää palvelua, joten toivon leikkauksenkin sujuvan ongelmitta.

 

Toivottavasti teillä on kaikki hyvin ja ihanaa syyskuun jatkoa! <3