kashmir

Uusi viikko valkenee tänään ja Ranskassa yritetään palata normaaliin rytmiin. Aikuiset palaavat töihin, lapset tarhoihin ja me opiskelijat koulunpenkeille. Mielestäni on vain hyvä asia, että ihmiset palaavat takaisin normaaliin arkeen nopeasti, eikä se tarkoita sitä, että kukaan olisi unohtanut perjantain kauheita tapahtumia tai millään tavalla niitä vähättelisi. Päinvastoin, se on ranskalaisten tapa osoittaa, että he ovat vahva kansakunta jota ei niin vain muserreta. Suuri suru on tietenkin edelleen läsnä (ja tulee olemaan vielä pitkään), mutta siitäkin huolimatta elämän on jatkuttava tavalla tai toisella. Tästä eteenpäin puin näitä viikonlopun tapahtumia perheeni ja ystävieni kanssa ja blogissa pidättäydyn sen omalla aihealueella, eli muodissa.

Täällä ilmat ovat edelleen vuodenaikaan nähden sen verran lämpimät, että kevyillä takeilla ja neuleilla pärjää mainiosti. Toivon, että koko talvi menisi näin, mutta luulen, että jossain vaiheessa se kylmyys iskee. Sitä hetkeä en kyllä odota innolla, sillä meidän kodin lämmitysongelmaa ei ole vieläkään saatu korjattua (kaikki patterit täytyy ilmeisesti vaihtaa). Onneksi kaapista löytyy iso kasa villasukkia, joten niitä sitten kolmet päällekkäin niin eivät ainakaan varpaat jäätyisi, heh…

Tämä asu on kunnon peruskauraa ja sellainen missä viihdyn arkena mainiosti. Pukeudun usein mustaan ja tämä Monoprix:n edullinen kashmirneule on yksi vaatekaappini helmistä. Huomenna on muuten tulossa juttua vaatekaappien kulmakivistä, joten pysykäähän kuulolla jos aihe kiinnostaa.

Vaikean viikonlopun jälkeen toivotan kaikille rauhantäyteistä viikkoa!

A new week is starting and people here are slowly getting back on their feet after what happened this weekend. Adults are going back to work, children to preschool and us students back to university. I think it’s only a good thing to continue life normally and in no way does it mean that people have forgotten or disregard what happened. It just means we refuse to give in to the fear, as it’s exactly what the terrorists want. The sorrow for the lives lost will be present for a long time, but life still has to go on. This is the last time I’m going to talk about this on the blog, as I believe the real discussions are to be held between me and my loved ones. I also want to keep this blog a place of inspiration and lightness, even during times like these. Hope you understand!

The weather in France has still been quite warm and I’m hoping it’s going to stay this way. I love wearing knits and lighter coats, which are perfect for these temperatures. I have a feeling though that this won’t last for too long…Our heating system still doesn’t work, so I just can’t wait for the days when it’s actually cold. It’s a good thing I brought my biggest winter coat from Finland, as I’m probably going to have to wear it indoors at some point, heh.

This look of mine is again super basic and something I wear often. This cashmere knit from Monoprix is one my wardrobe essentials, as it fits with almost anything. Tomorrow I’ll post an article about my wardrobe cornerstones, so stay tuned!

After this difficult and sad weekend, I wish you all a peaceful week!

Coat / All Saints (similar here*)

Cashmere knit / Monoprix (similar here*)

Leather pants / Zara (similar here*)

Boots / Zara

Bag / Céline

Sunnies / Ray Ban

Necklace / Dinh Van

*Mainoslinkkejä.

Nyt kun arkeni menee pitkälti yliopistolla, on mukavuus pukeutumisessani ykkösenä. Näyttäisin suoraan sanottuna aikamoiselta huutomerkiltä jos kävelisin Louboutinin piikkikoroissa ja Chanel olallani koulun käytäviä pitkin, joten todella arkisista asuista on tullut tärkeitä. Ei sillä, että muuten pukeutuisin jotenkin todella näyttävästi, mutta huomaan, että nyt pukeudun vielä astetta rennommin. Sen lisäksi yliopiston kampusalue sijaitsee hieman epäilyttävän alueen lähettyvillä, joten ekstrahuomio ei ole välttämättä hyväksi keskustaan menevää sporaa odotellessa. Olen jo kerran jäänyt poliisioperaation keskelle odotellessani ratikkaa ja se kyllä säikäytti (#thuglife). Itse olin kauhusta jäykkänä kun kymmenet poliisit rynnivät ja huumediilerit (tai keitä ikinä olivatkaan) juoksivat pakoon, mutta muut kurssikaverini kohauttivat olkapäitään ja sanoivat, että se on arkipäivää heidän kotimaassaan. Jep, jep…Itse olen kasvanut Espoon Haukilahdessa, joka oli aikamoinen lintukoto verrattuna tuohon meininkiin.

Orléans ei siis olekaan ihan niin tylsä paikka, heh. Onneksi keskustassa on turvallista (tai no eihän missään ole täysin turvallista), joten kotiin uskaltaa mennä. Olen kyllä huomannut sen, että Pariisissa liikuin iltaisin paljon enemmän kuin täällä. Ihmisiä on täällä illalla vain vähän liikkeellä ja se, että ne vähät ovat usein miesjoukkoja ei herätä luottamusta meikäläisessä. Pariisissa on aina niin paljon ihmisiä, että siitä ihmismäärästä saa turvaa. No mutta kuten mainitsin edellisessä postauksessani, onneksi en ole mikään yönkuningatar, joten kaduilla ei tarvitse pikkutunneilla yksin pahemmin liikkua.

Että tällaista kevyttä jutustelua tällä kertaa, heh!

I have to say that my Uni-me and “normal” me differ from each other. To my French classes I really tend to dress very casually and as comfortable as possible. I have always dressed very casual, but I don’t remember ever dressing up this relaxed. It’s probably the school atmosphere, which does not encourage me to be creative fashion wise (I have enough to do with the language). The setting is also not really suitable for high heels and designer bags.

Luckily there’s the time after school and on the weekends, when I can take all my babies (meaning my bags) out and wear my high heels.

So if you see a crazy bag lady in the center of Orléans, it’s me!