Dji 0967

 

Havahduin vähän aika sitten siihen miten paljon harvemmin tuntemattomien välillä on enää oikeasti inhimillisiä kohtaamisia. Olemme kaikki niin puhelimien vankeina (ja omien asioiden kahlitsemina), että pelkkä katsekontakti tuntemattoman kanssa tuntuu lähestulkoon vieraalta. Tässä viikon aikana olen kuitenkin huomannut monia ihania ja inhimillisiä kohtaamisia ja halusin jakaa niistä muutaman teidän kanssanne.

❥ Kuljen nyt poikkeuksellisesti bussilla töihin (osan matkaa) ja on ollut ihana huomata miten moni bussikuski vastaa aamulla tervehdykseen ja heilauttaa kättä, kun kiittää poistuessa kyydistä. Muistan myös keskustasta tilanteita, kun juoksen ratikkaan ja kuski pitää etuovea auki, että varmasti ehdin mukaan. Näistä kohtaamisista tulee jotenkin todella hyvä mieli ja niillä on voima muuttaa koko loppupäivän fiilis entistä paremmaksi.

❥ Nyt kun asumme väliaikaisesti Espoossa, olen ajanut normaalia enemmän. On ollut ihana huomata, että lähestulkoon aina kun päästää lapsen suojatien yli niin käsi nousee kiitoksen merkiksi. Näistä kohtaamisista ilahtuu pidemmäksikin aikaa ja on ihana huomata, että lapsilla on kyllä käytöstavat kohdillaan ja se heidän kiitos on jotenkin niin vilpitöntä.

❥ Asiakaspalvelu Suomessa on mielestäni useimmiten todella hyvää. Sain taas huomata kuinka hyvää…Jäin nimittäin tällä viikolla bussista lähikaupan kohdalla pois ja ajattelin vain napata leivän mukaan. Kassalla korttini ei toiminut. Siinä on ollut ongelmia nyt muutaman viikon, mutta aina lähimaksu on kuitenkin toiminut, vaikka siru ei. Nyt ei toiminut kumpikaan ja toisen korttini tunnusluku ei ollut enää muistissani enkä löytänyt sitä puhelimeni muistiinpanoista. Käteistäkään ei ollut mukana, joten sanoin myyjälle, että käyn hakemassa käteistä kotoa ja tulen myöhemmin takaisin. Tässä vaiheessa myyjä otti omasta taskustaan maksukortin ja maksoi ostokseni lähimaksulla ennen kuin tajusin mitä tapahtui. Sanoin maksavani hänelle takaisin, mutta hän kieltäytyi. Kotiin tullessani otin kuitenkin käteistä mukaan ja kurvasin takaisin kaupan eteen. Tämä sama myyjä ei huolinut rahojani ja sanoi, että antaisin ne niitä enemmän tarvitsevalle. Hän siis maksoi omasta pussistaan minun, eli asiakkaan ostoksen. Ei siinä muu auttanut, kun tehdä pieni lahjoitus hänen nimissään hyväntekeväisyyteen ja kirjoittaa myymäläpäällikölle asiakaspalaute.

Parasta näissä kohtaamisissa on se, että ne todella laittavat hyvän kiertämään. Uskon vahvasti siihen, että miten kohtelee muita tulee bumerangina takaisin. Ei välttämättä heti, mutta pitkässä juoksussa kyllä. Laitetaan siis hyvä kiertämään ja kohdellaan toisiamme reilusti!

Img 0979

 

Kesälomat ovat nyt takana ja toivon, että voisin sanoa, että lomani oli rentouttava ja palaan arkeen uuden energian kanssa. Totuus on kuitenkin hyvin kaukana tästä. Olin alkuloman sairaana ja sen jälkeen kaikki energiani menivät selvittämään vähän ikävämpää asiaa. Asuntomme remontissa nimittäin sattui vesivahinko, mikä on varmasti se ultimaattinen horror-tilanne kenelle tahansa kuka remontoi asuntoaan. Se aika ja energia mikä kului selvittämään sitä sotkua, imi ne viimeisetkin energiat itsestäni ja loppulomasta olin vielä väsyneempi kuin ennen lomaa. Onni on hyvä pomo, joka näki etten ollut kunnossa ja passitti vielä viikon lomalle.

Miksi tilanne tuntui niin raskaalta on varmasti monen tekijän summa (olinhan loman tarpeessa jo ennen tätä tapahtumaa), mutta myös se, että olin luonnollisesti suomenkieltä puhuvana se joka hoiti tätä keissiä lähestulkoon yksin. Mies toki yritti auttaa niin paljon kun pystyi, mutta tässä tapauksessa oli vaan niin paljon luonnollisempaa, että minä hoidin. Tuntui, että kolme viikkoa oli yhtä puhelua isännöitsijän, talonmiehen, kosteusmittaajien, kuivaajien, keittiönasentajien, putkimiesten, sähkömiesten ja vakuutusyhtiön kanssa. Luonnollisesti tällä tapahtumalla oli dominoefekti kaikkeen remonttiin liittyvään ja sen myötä piti järjestellä palikat uudestaan yhteen.

Pää oli lopulta siinä kunnossa, että oli pakko ottaa etäisyyttä koko projektiin ja viime viikolla ulkoistin kaiken miehelle ja isälleni, enkä halunnut kuulla mitään asuntoon liittyvää. Se teki niin hyvää ja tuli enemmän kuin tarpeeseen. Tuntuu, että palautuminen pääsi alkuun ja hiljalleen latailen akkuja. Nyt mietinkin, että miksi odotin niin kauan avun pyytämistä, koska sitä on ympärillä enemmän kuin tarpeeksi.

Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan (tai edes sinne päin), niin asuisimme nyt uudessa kodissa. Vesivahinko hidasti projektia sen verran, että menee luultavasti vielä 2-3 viikkoa ennen kuin kaikki on valmista. Lyhyt aika sinänsä, mutta tuntuu pitkältä, kun elää matkalaukusta käsin vanhempien luona.

Tälle koko hommalle voi varmasti nauraa vielä joku päivä ja enää en onneksi saa paniikkikohtausta kun mietin keskellä yötä saamaani puhelua talonmieheltä “rapun ala-aulaan valuu vettä ja se tulee teidän asunnosta”. Meidän asunto on siis kuudennessa kerroksessa, eli voitte kuvitella, että sydän melkein petti. Onneksi tilanne ei ollut lopulta niin dramaattinen kun miltä se yöllä kuulosti ja luojan kiitos vauriot olivat vain meidän asunnossa, eli naapureille ei koitunut suurempaa haittaa.

Jos jotain opin tästä tilanteesta on se, että apua voi pyytää ennen kuin romahtaa yksin taakan kanssa ja sen kuinka tärkeää on päästä irti stressaavista tilanteista. Sitä vartenhan on loma ja nyt ymmärrän vielä enemmän loman tärkeyden hyvinvoinnille. Kun “sain unohtaa” asunto-asiat viikoksi niin kävelin metsässä, joogasin laiturilla, luin kirjoja (Naiset joita ajattelen öisin-kirja oli IHANA) ja tein mindfulness-harjoituksia. Todellista hippeilyä, mutta edellä mainitut asiat todella toimivat ja rauhoittivat mielen, kun pääsin irti stressaavista ajatuksista ja huolesta. Nyt palaan siis rauhallisemmalla mielellä kohti syksyn haasteita ja yritän ottaa syyskuun iisisti vastaan. Blogi on myös hyvä keino saada ajatukset muualle. Toki asunnosta tulee varmasti postauksia, kunhan saamme sen esittelykuntoon, mutta siinä vaiheessa urakakka (tai ainakin pahin) on jo takana päin.

Toivon, että teidän kesä on mennyt paremmin ja olette saanut rentouduttua syksyn koitoksia varten!

 

*Kuva/Thomas D.