Anna Belly Pics 18

 

Raskaus luonnollisesti muuttaa naisen kroppaa ja onhan se jo ihan selvä, kun keho kantaa ihmisenalkua 9 kuukautta sisällään. Itse olen aina pitänyt raskaana olevia naisia erityisen kauniina ja kuten sanoin aikaisemmin, olen ollut kotonani tässä uudessa kropassani. Yksi huolenaiheistani raskauden alkumetreillä oli painoni ja saisinko tarpeeksi lisäkiloja vauvaa varten ja myös imettämistä ajatellen. En kärsinyt pahoinvoinnista oikeastaan ollenkaan (mistä olen todella kiitollinen) ja ruokahalu oli koko raskauden ajan hyvällä tolalla (mitä nyt muutamia huonompia päiviä). Siitä huolimatta painoni nousi suhteellisen hitaasti, mutta nousi kuitenkin. Nyt tässä loppumetreillä painoa on tullut viikkotasolla eniten ja olen ollut niin iloinen jokaisesta ekstragrammasta. Kohdunmittakin nousi alakäyrältä lähemmäs keskikäyrää kahden edellisen neuvolakäynnin aikana mikä oli ihana yllätys. Olen siis nauttinut ekstrakiloistani ja toivon, ettei kaikki niistä jää synnytyssairaalaan sieltä lähtiessä.

Tämän sanottuani ymmärrän kuitenkin hyvin naisia ketkä eivät ole sinut raskauskropassaan tai murehtivat etukäteen mitä mahdollinen raskaus voi vartalolle tehdä. Onhan se aikamoinen myllerrys niin henkisesti kuin fyysisesti ja mielestäni on täysin ok miettiä sitä etukäteen ja olla huolissaan – eikä sen tarvitse heijastua siihen miten onnellinen ja kiitollinen itse raskaudesta on. Ja vaikka itse olen viihtynyt raskauskropassani, niin pakko myöntää, että etenkin tässä loppuvaiheessa on tullut hetkiä, kun olo on äärimmäisen epämukava ja nautinto vatsasta on kaukana. Sekin kuuluu asiaan ja on enemmän kuin normaalia! Voin myös kuvitella, että jos painoa kertyy raskausaikana paljonkin niin vaikuttaahan se liikkumiseen ja muutenkin olotilaan. Ei raskaus siis välttämättä aina ole mikään hehkein olotila.

Etenkin naisten ulkonäköä arvostellaan milloin mistäkin syistä ja kun raskaus alkaa näkyä ulkoisesti, voi tuntemattomiltakin tulla (usein hyvässä mielessä) tarkoitettuja kommentteja. Itse esimerkiksi sanoin ennen omaa raskauttani raskaana oleville ystävilleni esim. “voi kuinka ihana siro maha” mikä oli pelkästään positiivinen kommentti omasta mielestäni, mutta nyt itse raskaana olen ymmärtänyt, että sekin voi toisesta tuntua pahalta. Itsellänikin oli huolia vauvan koosta ja kasvusta, joten tällaisetkin kommentit voi siinä tilanteessa tuntua pahalta, vaikka tiedostaakin niiden tulevan hyvästä paikasta. Itsekin olen näitä saanut ja ottanut ne kohteliaisuutena vastaan, mutta koska ikinä ei voi tietää miltä se toisesta tuntuu, niin olen kiinnittänyt tähän enemmän huomiota. Kommentit kuten “näytät upealta”, “kaunis vatsa” jne. on ehkä kuitenkin niitä turvallisempia asioita sanoa raskaana olevalle.

Summa summarum – armollisuus omaa kroppaa kohtaan on raskausaikana varmasti yksi tärkeimmistä asioista. Muuttui kroppa sitten kuinka paljon tai vähän tahansa, on ihan uskomatonta mihin se pystyy. Näillä sanoilla toivotan kaikille äidille oikein ihanaa äitienpäivää! <3

Style Plaza Bebe9

 

Kiitos kaikille teidän lämpimistä onnitteluista ja viesteistä liittyen meidän vauvauutisiin! Viikko on jo ehtinyt vierähtää uutisista ja moni on ihmetellyt miten olen onnistunut pitämään asian salaisuutena näin pitkään. Sitä helpotti huomattavasti se, että vatsani alkoi näkymään oikeastaan vasta viikon 20 jälkeen ja viime kuussa kerroin asiasta vasta työpaikallani, joten luonnollisesti siihen asti piti ainakin odottaa, että teen tiedosta “julkista”.

Raskautta on nyt useampi kuukausi takana ja moni on kysellyt miten olen voinut – tai oikeastaan lähinnä onko ollut pahoinvointia. Olen voinut enimmäkseen todella hyvin ja on ollut ihan yksittäisiä päiviä, kun olen kokenut pahoinvointia ja nekin on ollut sidoksissa väsymykseen. Varsinaista aamupahoinvointia en ole siis potenut ollenkaan ja tästä olen ollut todella kiitollinen. Sen sijaan muita vähäisempiä vaivoja on toki ollut ja olihan se ensimmäisen kolmanneksen väsymys aikamoista. Siinä ei kyllä pystynyt työpäivän jälkeen tekemään oikeastaan yhtään mitään. Toinen kolmannes meni hyvin vaikka mukaan mahtuikin yksi vatsatauti ja nyt viimeisessä kolmanneksessa huomaan väsymyksen taas hiipivän hiljalleen takaisin.

Olotila vaihtelee kuitenkin paljon eri päivien välillä ja toisinaan olen täynnä energiaa ja sitten seuraavana voin olla niin väsynyt, etten muuta pysty kuin levätä. Uskon siihen, että kroppa kyllä kertoo mitä se tarvitsee, joten jos on huonompi olo, niin sitten perun menojani ja lepään. Täällä mennään nyt siis päivä ja viikko kerrallaan!

Ajattelin muuten blogissa käsitellä seuraavien viikkojen aikana muutamia aiheita liittyen vauvaan:

  • Bebe somessa
  • Monikulttuurinen kasvatus ja kaksikielisyys
  • Vauvan sukupuoli ja ajatuksia siihen liittyen
  • Meidän matkamme lapsihaaveista plussan tekemiseen

Ja hei jos teillä on jotein toiveita aiheeseen liittyen, niin kertokaa ihmeessä!