Koti-ikävä iskee aina silloin tällöin ja vaikka en asukkaan maailman toisella puolella, niin täkäläinen kulttuuri on aika kaukana omasta. Eniten kaipaan rakasta perhettäni, ihania ystäviä ja maailman suloisinta kummityttöäni. Kehystetyillä kuvilla, puheluilla ja viesteillä saa hieman hillittyä pahinta ikävää joten onneksi yhteydenpito on nykyisin niin paljon helpompaa kun esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Sen lisäksi, yritän käydä suomessa noin neljä kertaa vuodessa, tai niin usein kun pystyn. Rakkaiden ihmisten lisäksi kaipaan omaa tuttua kieltä, saunaa, kesäpaikkaamme, Fazerin suklaata, ruisleipää, oivariiniä, maitoa, Gloria ja Trendi-lehtiä, autolla ajamista ja suomalaista liikennekulttuuria, ihmisten vilpittömyyttä…ja lista jatkuu. Vaikka kaipaankin suomeen usein niin koen että olen juuri sielä missä haluankin. Olisi tietenkin unelma jos perhe ja suomalainen ruokakauppa löytyisi kulman takaata 😉 Onneksi kuun lopussa tulen pikavisiitille muutamaksi päiväksi joten silloin aijon tankata täysillä kaikkea suomalaista!
 |
| Suomen saaristo – onko kauniimpaa? |
 |
