Style Plaza 2

 

Palasimme sunnuntaina takaisin kaupunkiin, kun alkuviikosta oli (toivottavasti) viimeinen neuvolakäynti ennen beben syntymää. Yliaikaiskontrolli on kyllä varattu, mutta katsotaan, jos poika lähtisi syntymään ennen sitä. Landella olo alkoi muutenkin olla aika tuskaista, sillä liitoskivut palasivat, joten nyt kotona pienessä asunnossa eläminen on huomattavasti parempi ratkaisu. Olen selvinnyt raskaudesta hyvin pienin vaivoin, joten nyt nämä kivut on vaan kestettävä ja onneksi lepo on auttanut niihin paljon. Sympatiat kyllä niille odottaville äideille jotka kokevat näitä kipuja useampia viikkoa tai pahimmassa tapauksessa kuukausia! Onneksi tosin tälläkin vaivalla on “hyvä syy” ja kun tietää, että kroppa valmistautuu synnytykseen, niin kipuihinkin on helpompi suhtautua.

Täällä otetaan siis iisisti ja yritän levätä mahdollisimman paljon nyt kun siihen on vielä mahdollisuus! Pakko vielä hehkuttaa kuinka onnekkaita me täällä Suomessa olemme, kun saa hyvissä ajoin jäädä äitiyslomalle ja keskittyä vain vauvaan ja itseensä. Aikamoinen mahdollisuus, puhumattakaan pitkistä äitiyslomista! Ranskassa äitiysloma on tosiaan sen 3kk ja yksi kuukausi on otettava ennen lapsen syntymää, joten siinä ei montaa viikkoa jää vauvan kanssa syntymän jälkeen, jos ei sitten päätä jäädä kotiin pidemmäksi aikaa. Muistan, kun olin töissä Pariisissa ja osaston johtaja palasi äityslomaltaan kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen. Vauvalla oli kotihoitaja päivisin ja öisin vauva ei pahemmin nukkunut, joten en ymmärrä miten hän pystyi edes toimimaan vaativassa tehtävässään käytännössä muutaman tunnin yöunilla – ja luulisi, että siinä vaiheessa hormonitkin on vielä ihan sekaisin, joten en todellakaan ota näitä Suomen äitiyslomia itsestäänselvyytenä.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille näistä sateisemmista keleistä huolimatta!

Anna Belly Pics 18

 

Raskaus luonnollisesti muuttaa naisen kroppaa ja onhan se jo ihan selvä, kun keho kantaa ihmisenalkua 9 kuukautta sisällään. Itse olen aina pitänyt raskaana olevia naisia erityisen kauniina ja kuten sanoin aikaisemmin, olen ollut kotonani tässä uudessa kropassani. Yksi huolenaiheistani raskauden alkumetreillä oli painoni ja saisinko tarpeeksi lisäkiloja vauvaa varten ja myös imettämistä ajatellen. En kärsinyt pahoinvoinnista oikeastaan ollenkaan (mistä olen todella kiitollinen) ja ruokahalu oli koko raskauden ajan hyvällä tolalla (mitä nyt muutamia huonompia päiviä). Siitä huolimatta painoni nousi suhteellisen hitaasti, mutta nousi kuitenkin. Nyt tässä loppumetreillä painoa on tullut viikkotasolla eniten ja olen ollut niin iloinen jokaisesta ekstragrammasta. Kohdunmittakin nousi alakäyrältä lähemmäs keskikäyrää kahden edellisen neuvolakäynnin aikana mikä oli ihana yllätys. Olen siis nauttinut ekstrakiloistani ja toivon, ettei kaikki niistä jää synnytyssairaalaan sieltä lähtiessä.

Tämän sanottuani ymmärrän kuitenkin hyvin naisia ketkä eivät ole sinut raskauskropassaan tai murehtivat etukäteen mitä mahdollinen raskaus voi vartalolle tehdä. Onhan se aikamoinen myllerrys niin henkisesti kuin fyysisesti ja mielestäni on täysin ok miettiä sitä etukäteen ja olla huolissaan – eikä sen tarvitse heijastua siihen miten onnellinen ja kiitollinen itse raskaudesta on. Ja vaikka itse olen viihtynyt raskauskropassani, niin pakko myöntää, että etenkin tässä loppuvaiheessa on tullut hetkiä, kun olo on äärimmäisen epämukava ja nautinto vatsasta on kaukana. Sekin kuuluu asiaan ja on enemmän kuin normaalia! Voin myös kuvitella, että jos painoa kertyy raskausaikana paljonkin niin vaikuttaahan se liikkumiseen ja muutenkin olotilaan. Ei raskaus siis välttämättä aina ole mikään hehkein olotila.

Etenkin naisten ulkonäköä arvostellaan milloin mistäkin syistä ja kun raskaus alkaa näkyä ulkoisesti, voi tuntemattomiltakin tulla (usein hyvässä mielessä) tarkoitettuja kommentteja. Itse esimerkiksi sanoin ennen omaa raskauttani raskaana oleville ystävilleni esim. “voi kuinka ihana siro maha” mikä oli pelkästään positiivinen kommentti omasta mielestäni, mutta nyt itse raskaana olen ymmärtänyt, että sekin voi toisesta tuntua pahalta. Itsellänikin oli huolia vauvan koosta ja kasvusta, joten tällaisetkin kommentit voi siinä tilanteessa tuntua pahalta, vaikka tiedostaakin niiden tulevan hyvästä paikasta. Itsekin olen näitä saanut ja ottanut ne kohteliaisuutena vastaan, mutta koska ikinä ei voi tietää miltä se toisesta tuntuu, niin olen kiinnittänyt tähän enemmän huomiota. Kommentit kuten “näytät upealta”, “kaunis vatsa” jne. on ehkä kuitenkin niitä turvallisempia asioita sanoa raskaana olevalle.

Summa summarum – armollisuus omaa kroppaa kohtaan on raskausaikana varmasti yksi tärkeimmistä asioista. Muuttui kroppa sitten kuinka paljon tai vähän tahansa, on ihan uskomatonta mihin se pystyy. Näillä sanoilla toivotan kaikille äidille oikein ihanaa äitienpäivää! <3