Saan tasaisesti kysymyksiä siitä, että onko rautainfuusiosta ollut apua. Kävin infuusiossa lokakuussa ja maksoin siitä kokonaisuudessa n. 700€. Kattavasta sairasvakuutuksesta huolimatta, infuusiota ei korvattu, joten mietin alkuun, että onko se järkevä satsaus, mutta nyt viisi kuukautta myöhemmin voin sanoa, että todellakin oli! Kaikki meni toimenpiteessä hienosti ja sivuoireita tuli kaksi päivää sen jälkeen (kuumeilua ja särkyä), mutta sekin meni päivässä ohitse. Mitään ihmeparantumista en huomannut heti infuusion jälkeen, mutta tässä viikkojen ja kuukausien aikana olo on hiljalleen parantunut (vaikkakin takapakkiakin on tullut). Nyt 5kk jälkeen huomaan, että oloni on huomattavasti energisempi ja huonovointisuus on helpottanut valtavasti. Se olikin itselleni se pahin oire, koska se vaikutti niin kokonaisvaltaisesti kaikkeen. Varastoraudan arvot ovat toki laskusuuntaisia sitten infuusion, mutta se on normaalia, sillä infuusio nosti ne epätavallisen korkealle. Nyt kontrolleita on noin kuuden viikon välein ja seurataan, että mihin arvo ns. jämähtää.

On ollut pelottavaa huomata, että moni nainen kärsii raudanpuutteesta ja niinkin yksinkertainen asia, kuin ferritiinin mittauttaminen voi olla vastaus moneen outoon oireeseen. Olen toki sitä mieltä, että kannattaa aina käydä asiantuntevalla lääkärillä ennen kuin alkaa syömään rautaa, koska syy matalille arvoille pitää aina selvittää. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin naisilla (jos muut asiat ovat poissuljettu) syy on hyvin usein runsaissa kuukautisissa tai raskauksissa. Meillä kaikilla naisilla ainakin yksi näistä täyttyy, niin ihmettelen edelleen miksi varastoraudan arvoja ei hevillä mitata.

Monihan muuten tarvitsee enemmän kuin yhden infuusion ja itse olen ollut onnekas siinä, että tuo yksikin on jo toiminut näin hyvin. Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että jos arvot laskevat taas liian alas ja lääkäri määrää toisen infuusion, niin tekisin sen miettimättä hetkeäkään. Parasta on ollut muuten, kun poikaystävänikin on huomannut parannuksen voinnissani. Tähän parempaan olotilaankin tottuu salakavalasti ja vain kun mietin niitä hetkiä, kun olo oli todella huono niin ymmärrän kuinka suuria harppauksia on tullut otettua. Jos joku teistä harkitsee infuusiosta, niin voin lämmöllä sitä suositella! Onhan siinäkin pieniä riskejä, mutta ne ovat sen verran harvinaisia, etten huolestuisi. Aikasemman postaukseni aiheesta voi muuten lukea täältä.

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen siitä, että löysin lääkärin joka osasi auttaa ja myös siitä, että pystyin omakustanteisesti ottamaan infuusion. Olen yhdessä raudanpuuteryhmässä ja välillä tulee suru puseroon, kun lukee henkilöistä kenen olotila on ollut jo pitkään erittäin huono ja rautavarastot todella alhaiset (tai joskus jopa lähes olemattomat), mutta kunnalta ei silti irtoa infuusiota ja yksityiselle ei ole varaa. Ennen kaikkea näitä viitearvoja pitäisi muuttaa (edes vähän realistisemmaksi), jolloin avun saaminenkin helpottuisi! Toivotaan siis, että joku päivän näin kävisi ja että ferritiinin mittauttamisesta tulisi yleisempää.

Tsemppiä kaikille kanssasisarille ketkä kamppailevat tämän asian kanssa!

 

C3131185d5a2cb73605921bac8bffc9c

 

Kävin eilen sisätautilääkäri Esa Sopin vastaanotolla, joka on erikoistunut mm. raudanpuutteeseen. Oma ferritiini-tasoni on ollut alhainen, mutta viitearvojen sisällä, ja kaikkien syksyn aikana käyneiden lääkäreiden mielestä ei ole ollut syytä huoleen, koska arvo on ollut alhaisuudesta huolimatta juurikin siellä viitearvojen sisällä. Tein kuitenkin itse vähän tutkimustyötä luettuani Annan postauksen aiheesta ja aloin tosissani miettimään, että oireeni voisivat olla juurikin alhaisen ferritiinin ansiota. Olin kuitenkin vähän hämmentynyt, sillä useamman lääkärin mielestä ei ollut syytä huoleen, joten ajattelin, että sama tuomio tulisi uudestaan.

Tällä kertaa lääkäri oli katsonut tietojani jo ennakkoon (suosittelen muuten kaikkia hyväksymään sen, että kaikki testitulokset näkyvät Oma Kanta-sivustolla, kävi sitten missä lääkärikeskuksessa hyvänsä). Hän siis tiesi, että olin kärsinyt anemiasta teini-iässä ja sanoi suoraan, että ferritiini on aivan liian alhainen tällä hetkellä. Hän oli vakuuttunut siitä, arvo oli syy oireisiini. Helpotus oli aikamoinen, sillä olen miettinyt pääni puhki, että mikä voisi olla vikana. Olen itse taas vakuuttunut siitä, että kyseinen lääkäri tietää mistä puhuu ja luotan hänen mielipiteeseensä. Oli hieman pelottavaa, kun hän sanoi minun kärsineen raudanpuutteesta luultavasti jo useita vuosia. Itse en ikinä edes tullut ajatelleeksi, että se olisi mahdollista, kun hemoglobiinini on ollut viimeiset vuodet erittäin hyvällä tolalla.

Haittapuoli tässä on se, että rautavarastojen täydentäminen on pitkä projekti ja vatsani ei kestä erityisen hyvin mitään rautavalmisteita. Ainakaan niissä määrin mitä niitä pitäisi nyt syödä päivittäin seuraavat 9kk tai enemmän. Lääkäri määräsi minut myös D-vitamiini kokeeseen ja sain reseptillä B12 injektionestettä, joka otetaan kolme kertaa kahden viikon välein. Yritän nyt syödä rautaa sen 200mg päivittäin, mutta jos vatsa on koko ajan nurin, niin näin suuren määrän syöminen ei ole mahdollista. Silloin on pakko siirtyä rautainfuusiohoitoon. Tätä keinoa käytetään jos ei yksinkertaisesti pysty syömään riittävästä rautaa suun kautta. Yritän nyt tsempata rautapillereiden kanssa seuraavat kaksi viikkoa, mutta jos se ei onnistu, niin ainut vaihtoehto on infuusio. Sen haittapuolet ovat kallis hinta sekä mahdolliset sivuoireet. Paras asia taas on se, että rautavarastot täydentyvät nopeammin, eikä rautaa tarvitse ottaa suun kautta. Kahden viikon päästä minulla on puhelinaika lääkärille ja katsomme mikä on jatkon kannalta paras ratkaisu.

Nyt on siis hyvä fiilis, kun on ammattilaisen hoidossa ja olen luottavainen, että saan oikeanlaista apua. Vaikka “kuntoutuminen” ei tapahdu yhdessä yössä niin on helpottavaa tietää, että olen oikeilla raiteilla. Ja jos olen jotain tästä oppinut niin se on se, että kannattaa aina hakea useamman lääkärin mielipide jos itsellä on sellainen kutina, että joku on vialla.