Anna Belly Pics 18

 

Raskaus luonnollisesti muuttaa naisen kroppaa ja onhan se jo ihan selvä, kun keho kantaa ihmisenalkua 9 kuukautta sisällään. Itse olen aina pitänyt raskaana olevia naisia erityisen kauniina ja kuten sanoin aikaisemmin, olen ollut kotonani tässä uudessa kropassani. Yksi huolenaiheistani raskauden alkumetreillä oli painoni ja saisinko tarpeeksi lisäkiloja vauvaa varten ja myös imettämistä ajatellen. En kärsinyt pahoinvoinnista oikeastaan ollenkaan (mistä olen todella kiitollinen) ja ruokahalu oli koko raskauden ajan hyvällä tolalla (mitä nyt muutamia huonompia päiviä). Siitä huolimatta painoni nousi suhteellisen hitaasti, mutta nousi kuitenkin. Nyt tässä loppumetreillä painoa on tullut viikkotasolla eniten ja olen ollut niin iloinen jokaisesta ekstragrammasta. Kohdunmittakin nousi alakäyrältä lähemmäs keskikäyrää kahden edellisen neuvolakäynnin aikana mikä oli ihana yllätys. Olen siis nauttinut ekstrakiloistani ja toivon, ettei kaikki niistä jää synnytyssairaalaan sieltä lähtiessä.

Tämän sanottuani ymmärrän kuitenkin hyvin naisia ketkä eivät ole sinut raskauskropassaan tai murehtivat etukäteen mitä mahdollinen raskaus voi vartalolle tehdä. Onhan se aikamoinen myllerrys niin henkisesti kuin fyysisesti ja mielestäni on täysin ok miettiä sitä etukäteen ja olla huolissaan – eikä sen tarvitse heijastua siihen miten onnellinen ja kiitollinen itse raskaudesta on. Ja vaikka itse olen viihtynyt raskauskropassani, niin pakko myöntää, että etenkin tässä loppuvaiheessa on tullut hetkiä, kun olo on äärimmäisen epämukava ja nautinto vatsasta on kaukana. Sekin kuuluu asiaan ja on enemmän kuin normaalia! Voin myös kuvitella, että jos painoa kertyy raskausaikana paljonkin niin vaikuttaahan se liikkumiseen ja muutenkin olotilaan. Ei raskaus siis välttämättä aina ole mikään hehkein olotila.

Etenkin naisten ulkonäköä arvostellaan milloin mistäkin syistä ja kun raskaus alkaa näkyä ulkoisesti, voi tuntemattomiltakin tulla (usein hyvässä mielessä) tarkoitettuja kommentteja. Itse esimerkiksi sanoin ennen omaa raskauttani raskaana oleville ystävilleni esim. “voi kuinka ihana siro maha” mikä oli pelkästään positiivinen kommentti omasta mielestäni, mutta nyt itse raskaana olen ymmärtänyt, että sekin voi toisesta tuntua pahalta. Itsellänikin oli huolia vauvan koosta ja kasvusta, joten tällaisetkin kommentit voi siinä tilanteessa tuntua pahalta, vaikka tiedostaakin niiden tulevan hyvästä paikasta. Itsekin olen näitä saanut ja ottanut ne kohteliaisuutena vastaan, mutta koska ikinä ei voi tietää miltä se toisesta tuntuu, niin olen kiinnittänyt tähän enemmän huomiota. Kommentit kuten “näytät upealta”, “kaunis vatsa” jne. on ehkä kuitenkin niitä turvallisempia asioita sanoa raskaana olevalle.

Summa summarum – armollisuus omaa kroppaa kohtaan on raskausaikana varmasti yksi tärkeimmistä asioista. Muuttui kroppa sitten kuinka paljon tai vähän tahansa, on ihan uskomatonta mihin se pystyy. Näillä sanoilla toivotan kaikille äidille oikein ihanaa äitienpäivää! <3

Anna Belly Pics 7

 

Sattuneista syistä kaupungin synnytysvalmennus peruttiin ja mammajoogankin synnytysvalmennus siirtyi verkkoon. Meillä oli kuitenkin koko ajan suunnitelmissa varata englanninkielinen synnytysvalmennusluento osaavalta ammattilaiselta, jotta miehenikin tietäisi mitä on tulossa. Meille suositeltiin Jenna Hellsteniä ja sovimme alustavasti synnytysluennosta hänen kanssaan. Fyysinen tapaaminen kuitenkin muuttui videotapaamiseksi vallitsevan tilanteen takia ja kolmen tunnin synnytysvalmennuksen jälkeen meidän molempien fiilis synnytyksestä muuttui täysin. Ennen tätä valmennusta luulin tietäväni synnytyksestä jotain, mutta todellisuudessa en tiennyt mitään. Ajattelin, että menemme sairaalaan, kun supistukset alkavat ja siellä saavat pumpata niin täyteen lääkkeitä kun on tarvis. Synnytysvalmennuksen jälkeen moni asia kirkastui ja mikä tärkeintä – ymmärsimme (normaalin) synnytyksen kulun niin henkiseltä kuin fyysiseltä tasolta. Kun ymmärtää synnytyksen eri vaiheet ja mitä ne tekevät edistääkseen synnytyksen kulkua, on huomattavasti helpompi ymmärtää mistä kipukin johtuu ja mitä se kertoo synnytyksen tilasta.

Keskustelimme myös paljon siitä kuinka tärkeää on olla turvallisessa ympäristössä jossa voi täysin päästä omaan kuplaansa, sillä jännitys, pelko ja stressi eivät tee muuta kuin hidasta synnytystä (estää oksitosiinin vapautumista aivoista). Tämän takia on hyvä olla valmistautunut ja tietää millä tavoin kipua voi helpottaa kotioloissa – ja että mies/tukihenkilö on myös tietoinen näistä asioista. On varmasti huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty sitten itse tilanteessa, mutta kyllähän se käy järkeen, että synnytys etenee nopeammin, jos ei pyristele vastaan. Koen myös, että mitä enemmän tiedän siitä mistä kipu johtuu (mitä kropassa tapahtuu), sitä helpommin pystyn välttämään paniikkia ja turhaa huolta.

Tähän sanottakoon, että oma kipukynnykseni on matala minkä takia olen aikaisemmin asennoitunut siihen, että kaikki lääkkeet kehiin ja heti. Nyt mielipide on kuitenkin muuttunut ja synnytyksen latenssivaiheen haluan viettää kokonaisuudessaan kotona, jos vain synnytys käynnistyy luonnollisesti ja ilman komplikaatioita. Yritän jaksaa siellä niin kauan kunnes synnytyksen aktiivinenvaihe käynnistyy ja silloin myös mies pääsisi heti mukaan sairaalassa. Kotoa löytyy onneksi jumppapallo, suihku ja olemme myös vuokranneet TENS-laitteen Jennalta. Hengitys, ääni ja liike ovat myös tärkeitä apukeinoja ja niihin olen saanut aseita mammajoogasta. Ideaali tilanne olisi kestää koko synnytys ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta en ota siitä mitään stressiä – jos ja kun tilanne sen vaatii niin sitten otetaan apukeinot käyttöön. Olemme nyt kuitenkin molemmat huomattavasti paremmin valmistautuneita synnytykseen, vaikka tiedostamme senkin, että asiat voivat mennä hyvinkin toisella tavalla kuin mitä alunperin suunnittelimme. Luotamme kuitenkin hoitohenkilökuntaan  ja uskon, että he kunnioittavat meidän toiveita niin kauan kun se on vauvalle ja minulle turvallista. Kätilö muuten vinkkasi myös, että sairaalaaan on hyvä ottaa mukaan esim. omat kajarit jotta voi kuunnella rauhoittavaa musiikkia ja myös led-kynttilöitä, jotta saa valaistuksen tarvittaessa himmeämmäksi ja pystyy rentoutumaan paremmin.

Järkyttävä kipu tulee ainakin ihan varmasti vastaan, mutta mikä ainakin itseäni lohduttaa on se, että se tulee aaltoina (ei ole siis yhtäjaksoista kipua ainakaan alkuun). Kun pääsee yhden aallon yli, niin saa edes lyhyen hetken hengähtää. Synnytys on kuitenkin suoritus, joten miksi siihen ei valmistautuisi mahdollisimman hyvin? Kaikki suunnitelmat ja toiveet voivat muuttua, mutta niihinkin on varmasti helpompi suhtautua, jos ymmärtää minkä takia muutoksia pitää tehdä. On kuitenkin hyvä muistaa, että miljoonat naiset ympäri maailmaa voivat vain haaveilla lääkkeellisistä kivunlievityksistä ja silti onnistuvat synnyttämään monesti useampia lapsia tähän maailmaan. Myös äitini ja mieheni äiti on synnyttänyt kaikki lapsensa ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, kuten monet muutkin länsimaiset naiset.

Saa nähdä miten synnytys tulee menemään ja tärkeintä on tietenkin, että vauva syntyy turvallisesti tähän maailmaan. Tarkoittaa se sitten luonnollista synnytystä, lääkkeellistä synnytystä tai keisarinleikkausta – ja on hyvä muistaa, että mikään näistä ei ole toistaan huonompi vaihtoehto ja äiti joka valitsee lääkkeellisen kivunlievityksen ei ole yhtään sen huonompi synnyttäjä. On kuitenkin tärkeä olla valmistautunut ja tietää prosessista etukäteen, jotta mahdollinen pelko vähenee. Itse ainakin olen nyt sitä mieltä, että mitä enemmän ymmärrän synnytyksestä, sitä vähemmän pelottaa ja sitä rauhallisempi olen. Suosittelen siis todella lämmöllä yksityistä synnytysvalmennusta ja etenkin Jennaa – hänellä on ihan mieletön kokemus ja mieletön valmennustapa. Neuvolasta suositeltiin myös  Peloton Synnytys-kirjaa ja juuri luomuna synnyttänyt ystäväni kehui sitä myös. Laitoin sen siis vielä tilaukseen ja toivon, että ehdin lukemaan sen ennen vauvan tuloa.