Anna Belly Pics 7

 

Sattuneista syistä kaupungin synnytysvalmennus peruttiin ja mammajoogankin synnytysvalmennus siirtyi verkkoon. Meillä oli kuitenkin koko ajan suunnitelmissa varata englanninkielinen synnytysvalmennusluento osaavalta ammattilaiselta, jotta miehenikin tietäisi mitä on tulossa. Meille suositeltiin Jenna Hellsteniä ja sovimme alustavasti synnytysluennosta hänen kanssaan. Fyysinen tapaaminen kuitenkin muuttui videotapaamiseksi vallitsevan tilanteen takia ja kolmen tunnin synnytysvalmennuksen jälkeen meidän molempien fiilis synnytyksestä muuttui täysin. Ennen tätä valmennusta luulin tietäväni synnytyksestä jotain, mutta todellisuudessa en tiennyt mitään. Ajattelin, että menemme sairaalaan, kun supistukset alkavat ja siellä saavat pumpata niin täyteen lääkkeitä kun on tarvis. Synnytysvalmennuksen jälkeen moni asia kirkastui ja mikä tärkeintä – ymmärsimme (normaalin) synnytyksen kulun niin henkiseltä kuin fyysiseltä tasolta. Kun ymmärtää synnytyksen eri vaiheet ja mitä ne tekevät edistääkseen synnytyksen kulkua, on huomattavasti helpompi ymmärtää mistä kipukin johtuu ja mitä se kertoo synnytyksen tilasta.

Keskustelimme myös paljon siitä kuinka tärkeää on olla turvallisessa ympäristössä jossa voi täysin päästä omaan kuplaansa, sillä jännitys, pelko ja stressi eivät tee muuta kuin hidasta synnytystä (estää oksitosiinin vapautumista aivoista). Tämän takia on hyvä olla valmistautunut ja tietää millä tavoin kipua voi helpottaa kotioloissa – ja että mies/tukihenkilö on myös tietoinen näistä asioista. On varmasti huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty sitten itse tilanteessa, mutta kyllähän se käy järkeen, että synnytys etenee nopeammin, jos ei pyristele vastaan. Koen myös, että mitä enemmän tiedän siitä mistä kipu johtuu (mitä kropassa tapahtuu), sitä helpommin pystyn välttämään paniikkia ja turhaa huolta.

Tähän sanottakoon, että oma kipukynnykseni on matala minkä takia olen aikaisemmin asennoitunut siihen, että kaikki lääkkeet kehiin ja heti. Nyt mielipide on kuitenkin muuttunut ja synnytyksen latenssivaiheen haluan viettää kokonaisuudessaan kotona, jos vain synnytys käynnistyy luonnollisesti ja ilman komplikaatioita. Yritän jaksaa siellä niin kauan kunnes synnytyksen aktiivinenvaihe käynnistyy ja silloin myös mies pääsisi heti mukaan sairaalassa. Kotoa löytyy onneksi jumppapallo, suihku ja olemme myös vuokranneet TENS-laitteen Jennalta. Hengitys, ääni ja liike ovat myös tärkeitä apukeinoja ja niihin olen saanut aseita mammajoogasta. Ideaali tilanne olisi kestää koko synnytys ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta en ota siitä mitään stressiä – jos ja kun tilanne sen vaatii niin sitten otetaan apukeinot käyttöön. Olemme nyt kuitenkin molemmat huomattavasti paremmin valmistautuneita synnytykseen, vaikka tiedostamme senkin, että asiat voivat mennä hyvinkin toisella tavalla kuin mitä alunperin suunnittelimme. Luotamme kuitenkin hoitohenkilökuntaan  ja uskon, että he kunnioittavat meidän toiveita niin kauan kun se on vauvalle ja minulle turvallista. Kätilö muuten vinkkasi myös, että sairaalaaan on hyvä ottaa mukaan esim. omat kajarit jotta voi kuunnella rauhoittavaa musiikkia ja myös led-kynttilöitä, jotta saa valaistuksen tarvittaessa himmeämmäksi ja pystyy rentoutumaan paremmin.

Järkyttävä kipu tulee ainakin ihan varmasti vastaan, mutta mikä ainakin itseäni lohduttaa on se, että se tulee aaltoina (ei ole siis yhtäjaksoista kipua ainakaan alkuun). Kun pääsee yhden aallon yli, niin saa edes lyhyen hetken hengähtää. Synnytys on kuitenkin suoritus, joten miksi siihen ei valmistautuisi mahdollisimman hyvin? Kaikki suunnitelmat ja toiveet voivat muuttua, mutta niihinkin on varmasti helpompi suhtautua, jos ymmärtää minkä takia muutoksia pitää tehdä. On kuitenkin hyvä muistaa, että miljoonat naiset ympäri maailmaa voivat vain haaveilla lääkkeellisistä kivunlievityksistä ja silti onnistuvat synnyttämään monesti useampia lapsia tähän maailmaan. Myös äitini ja mieheni äiti on synnyttänyt kaikki lapsensa ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, kuten monet muutkin länsimaiset naiset.

Saa nähdä miten synnytys tulee menemään ja tärkeintä on tietenkin, että vauva syntyy turvallisesti tähän maailmaan. Tarkoittaa se sitten luonnollista synnytystä, lääkkeellistä synnytystä tai keisarinleikkausta – ja on hyvä muistaa, että mikään näistä ei ole toistaan huonompi vaihtoehto ja äiti joka valitsee lääkkeellisen kivunlievityksen ei ole yhtään sen huonompi synnyttäjä. On kuitenkin tärkeä olla valmistautunut ja tietää prosessista etukäteen, jotta mahdollinen pelko vähenee. Itse ainakin olen nyt sitä mieltä, että mitä enemmän ymmärrän synnytyksestä, sitä vähemmän pelottaa ja sitä rauhallisempi olen. Suosittelen siis todella lämmöllä yksityistä synnytysvalmennusta ja etenkin Jennaa – hänellä on ihan mieletön kokemus ja mieletön valmennustapa. Neuvolasta suositeltiin myös  Peloton Synnytys-kirjaa ja juuri luomuna synnyttänyt ystäväni kehui sitä myös. Laitoin sen siis vielä tilaukseen ja toivon, että ehdin lukemaan sen ennen vauvan tuloa.

You May Also Like

12 comments

Reply

Mä olen aina ajatellut, että mulla on korkea kipukynnys ja mietin, josko pärjään synnytyksen ilman epiduraalia. Noh, en todellakaan pärjännyt! Mulla kipu tuli niin voimalla heti alusta (supistukset tosi tiheästi heti), että lamaannutti koko kropan enkä olis pärjännyt ilman kipulääkitystä. Kaiken kukkuraksi matkan varrella tuli ongelmia ja vauva syntyi lopulta keisarileikkauksella. Ei siis mennyt kuten suunnittelin, mutta ei jäänyt asia vaivaamaan onneksi. Vaikka itse tavallaan toivoin lääkkeetöntä synnytystä, niin tavallaan se on ihan hassua. Kaikkea muutakin kipua lääkitään, niin miksi ei synnytyskipuja, kun ne on vielä niin tajuttoman voimakkaat…?

Reply

Hyvä, että kaikki meni lopulta hyvin ja tärkeintä että sulle jäi kuitenkin hyvä fiilis eikä asia jäänyt vaivamaan! Veikkaan, että tuli synnytys menemään sitten miten tahansa niin tärkeintä olisi se, että siihen olisi tyytyväinen eikä mikään asia jäisi ahdistamaan 🙂

Mä toivon, että hyvä valmistautuminen auttaisi siihen kipuun, mutta totta on sekin, ettei siitä kivusta tiedä mitään. Voihan se juurikin yllättää täysin ja silloin tekee sen päätöksen mikä tuntuu parhaalta.

Jos vaan saan paniikin kontrolliin niin uskon, että silloin on edellytykset pysyä kotona pidempään, mutta toki helppo sanoa tässä vaiheessa, kun ei voi tietää miten synnytys menee. Olen kuitenkin kuullut nyt monelta tuoreelta äidiltä kokemuksia luomusynnytyksestä ja he kaikki sanoivat, että valmistautuminen on kaikista tärkein asia ja kipuakin voi hallita sillä valmistautumisella.

Mikä ehkä itseäni houkuttelee eniten lääkkeettömässä synnytyksessä on se, että kroppa saa toimia niin kuin sen on tarkoitettu ilman siihen puuttumista. Silloin synnytys etenee nopeammin ja uskon, että palautuminenkin on ehkä helpompaa. Mutta kuten sanottu, jos tuntuu, että lääkkeet pitää ottaa kehiin niin sitten ne otetaan eikä se haittaa. Tärkeintä kuitenkin alussa olisi se, että pystyisin olemaan kotona mahdollisimman pitkään. Tämä lähinnä sen takia, että uskon kotona synnytyksen etenevän nopeammin, kun on tutussa ja turvallisessa ympäristössä ja myös sen takia, että tässä koronatilanteessa mies ei pääsisi sairaalaan ennen kuin vasta aktiivisen vaiheen aikaan.

Saa siis nähdä miten synnytys menee ja käynnistyykö se edes luonnostaan. Ja voihan olla, että itsellänikin on edessä leikkaus, eli luomusynnytyksessä kyse on tosiaan toiveista!

Reply

Minustakin synnytykseen on hyvä valmistautua etukäteen -vaikka se sitten voikin mennä ihan eri tavalla kuin on kaavaillut. Ja kätilöllä on tietysti myös iso rooli.. Minulla on kolme synnytystä takana. Esikoisen synnytys oli pitkä projekti, ja vaikka olin alkuun vastustanut ajatusta epiduraalista, lopulta se oli hyvä ratkaisu, koska sain nukuttua ja heräsin ponnistusvaiheeseen.
Kaksi muuta synnytystä menikin sitten lääkkettöminä.. kipu oli kyllä järjetön, mutta ihmeesti sitä pystyy tsemppaamaan. Hengitys kerrallaan.
Tsemppiä! Äläkä soimaa itseäsi, jos päädytkin lääkkeisiin!

Reply

Juuri näin – pitää katsoa tilanteen mukaan ja jos tuntuu, että tarvitsee lääkkeitä niin sitten niillä mennään! 🙂 Onneksi olen lukenut monia synnytyskertomuksia ja niistä huomaa juurikin sen, että liian paljon ei voi suunnitella, koska ei ikinä tiedä miten tilanne tulee lopulta etenemään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että mitä paremmin on valmistautunut niin sitä paremmin osaa ottaa muutoksetkin vastaan. Nyt kun tiedän synnytyksestä enemmän ja siitä miten se (luonnollisesti) etenee niin olo on huomattavasti parempi eikä synnytys etukäteen jännitä. Tärkeintä tietenkin, että vauva syntyy turvallisesti tähän maailmaan ja sillä miten se tapahtuu ei ole niin paljon väliä. Toivoa toki voi, mutta hyvä pitää mieli avoinna!

Reply

Itse myös muistelin synnytyksessä, mitä kätilö oli sanonut, että jokainen supistus on lähempänä loppua ja välissä saa hengähtää. Noh, en saanut hengähtää. Supistukset tulivat kaikki perä jälkeen ja onneksi mies osasi sanoa kätilölle, että ne supistukset, mitkä ei näkynyt käyrällä, niin oli niitä kaikkein voimakkaimpia. Eli voi mennä ilma hengähdystaukojakin. Mutta onneksi oli sitten nopeasti ohi. Kipuun ei osannut yhtään varautua, että kuinka järkyttävää se on. Ja jälkisupistuksista ei ollut ketään maininnut mitään! Onneksi tästäkin kivusta saa ihanan palkinnon. Meinasin jo aikasempaa sinulta kysyä yhtä asiaa, mutta en tiennyt miten sen muotoilisin. Olen lukenut sinun ferritiini jutuista ja siitä tunnistin omia oireita myös, kun olen pitkään ihmetellyt mikä vaivaa. No omat ferritiinit oli 10.( En saanut tankkausta ja tuli lääkäristä loppuviimeksi olo että, pidä tunkkis.) Mietin vain, että mitenköhän nämä ferritiinit vaikuttaa raskautumiseen? Jos saan kysyä ,että oliko yritystä jo pitkään ennen tankkausta ja mahtoiko tämä tankkaus auttaa raskautumiseen? Itsellä yksi lapsi tullut hoidoilla ja nyt taas 2vuotta oltu ilma ehkäisyä.

Reply

Jep, eihän sitä loppupeleissä voi ollenkaan tietää miten synnytys etenee enkä aio tuskastella turhan takia, eli jos seinä tulee vastaan niin sitten lääkkeet kehiin! Etenkin tuossa tilanteessa, jos supistusten välillä ei pysty yhtään levätä, niin siinähän menee kaikki energiat ja voin kuvitella, että homma muuttuu hyvin haastavaksi nopeasti.

Tuo ferritiiniasia on kyllä tosi mielenkiintoinen, sillä asiaan perehtyneiden lääkäreiden mielestä huonot arvot voivat vaikuttaa raskautumiseen ja mahdollisten keskenmenojen riskiin. Mun mielestä esim. yksityiset lapsettomuusklinikat vaativat, että ferritiini on yli 60 ennen hoitojen aloittamista. Meidän tilanne oli se, että olin juuri lopettanut pillerit ajatuksena, että vauva saa tulla kun/jos on tullakseen. Söin pillereitä putkeen reilut 15 vuotta, joten tiesin, että kierron tasaantumisessa voi mennä pidempään. Juuri kun olin ehtinyt lopettamaan ne niin kävin ferritiini asioihin erikoistuneen lääkärin vastaanotolla joka tutkimusten jälkeen totesi, että olen luultavimmin ollut raudanpuutteinen suurimman osan aikuisiästä. Syyksi ilmeni runsaat kuukautiset, jotka itse asiassa teininä romuttivat hemoglobiinin ja sain anemian. Raudalla sain silloin hemoglobiinin nostettua sieltä 80 ns. normaalin rajoille, mutta vatsa ei ole ikinä tykännyt rautavalmisteista ja mielestäni ferritiinistä ei ikinä puhuttu siihen aikaan (sain anemian takia silloin lähetteen yksityiseltä sairalaan, kun arvot oli niin huonot ja asiaa tutkittiin siellä). Pillereillä saatiin vuoto vähentymään, vaikka kuukautiset pysyivät kuitenkin suhteellisen runsaina.

Aloin sitten tutkia tätä ferritiini asiaa, kun oireet pari vuotta sitten olivat niin oudot ja missään muissa arvoissa tai tutkimuksissa ei selvinnyt mitään. Kysyin monelta lääkäriltä, että voiko alhainen ferritiini olla syypää ja kaikki sanoivat, että ei. Onneksi varasin sitten ajan asiaan perehtyneeltä lääkäriltä ja sain diagnoosin raudanpuuteesta ilman anemiaa (sanoi, että jos ferritiini on alle 30 – varastot ovat käytännössä täysin tyhjät). Samalla käynnillä kerroin lääkärille, että olin juuri lopettanut ehkäisyn ja hän sanoi heti ettei suosittele raskautumista ennen kuin arvot ovat kohdillaan. Söin taas hetken rautaa suurempia annoksia, mutta vatsavaivat eivät antaneet periksi, joten päädyin infuusioon.

Nyt olen ihan älyttömän kiitollinen, että rauta-asiat hoidettiin ennen tätä raskautta koska olen lukenut paljon miten raudanpuute äidillä voi vaikuttaa vauvaan ja ylipäätänsä siihen raskautumiseen. Huomaan myös, että energiaa on ollut hyvin koko raskauden ajan vaikka hemoglobiini onkin hieman tippunut, mutta suht pienillä rauta-annoksilla olen saanut nostettua sitäkin ja maha on kestänyt (olen syönyt rautaa vain joka toinen päivä tässä loppuvaiheessa). Toki rautavarastoja voi täydentää myös raskausaikana, mutta veikkaan sen olevan vaikeampaa pelkillä lääkkeillä sillä annokset pitää olla suuria ja harvan vatsa kestää niitä. Ferritiiniarvot usein nousee myös hyvin hitaasti ja ensin pitää toki selvittää mistä puutos johtuu.

Suosittelen siis lämpimästi käyntiä ferritiiniasioihin erikoistuneen lääkärin vastaanotolla, jotta saat asiantuntijan mielipiteen tähän asiaan. Olen myös Facebookin ”Raudanpuute” ryhmässä ja siellä ei tietenkään mitään diagnooseja anneta, mutta voi lukea muiden kokemuksia ja sieltä saa esim. suosituksia hyvistä lääkäreistä.

Paljon tsemppiä sinne! 🙂

Edit/ Vielä lisäys tähän, että kierron tasaantumisessa kesti myös lähes vuosi ja heti, kun se tasaantui niin tärppäsi myös raskaus.

Reply

Aivan samaa mieltä, valmistautumisella on hurjan suuri rooli miten synnytyksestä ”selviytyy” ja millainen kokemus siitä jää. Komplikaatioista on hyvä ottaa selvää myös etukäteen, ainakin itselläni se poistaa pelkoa.

Olisin halunnut luomusynnytyksen, mutta vesien puhkeamisesta huolimatta supistukset eivät alkaneet ja 30h päästä käynnistettiin lääkkeellisesti tulehdusriskin karttamiseksi. Itsekin halusin pysyä mahdollisimman pitkään kotona. Supistukset tulivat samantien niin rajuina, että en kestänyt kovin montaa tuntia ja oli pakko pyytää epiduraali (olin vasta 1cm auki siinä vaiheessa).Toivottavasti seuraavan kerran, jos toinen lapsi siunaantuu, luomusynnytys onnistuisi! Kätilöllä on myös älyttömän suuri vaikutus synnytyksessä kuten joku jo mainitsikin.

Lääkkeet tai ei, pääasia että äiti ja vauva pysyvät terveinä! Aika kultaa kyllä sunnytyskipumuistot. Toivottavasti synnytyksesi etenee toivomallasi tavalla ja mahdollisimman turvallisesti <3 Ihmiskeho-ja mieli kyllä kestää ihmeitä, kun maailman ihanin asia on on palkintona.

Reply

Todellakin! Tuli synnytys sitten menemään miten tahansa, niin en usko, että valmistautumisesta on ikinä mitään haittaa – päinvastoin. Nyt kun ymmärrän paremmin synnytyksen kulun niin tulen varmasti ymmärtämään paremmin jos suunnitelmia pitää muuttaa tai joku asia ei mene niin kuin ajattelimme. Luotan myös kätilöihin ja siihen, että he kuuntelevat omia toiveitani niin kauan kun se on vauvalle turvallista – sitten jos he päätyvät suosittelemaan jotain muuta vaihtoehtoa tai kivunlievitystä niin uskon siihen olevan syy. He varmasti pystyvät näkemään synnyttäjästä sellaisia asioita mitä ei itse siinä tilanteessa ymmärrä tai näe!

Olen lukenutkin, että jos synnytys käynnistettään niin supistukset voi olla huomattavasti kovempia heti alkuun. Ja onhan se varmasti ihan totta, että jos alusta alkaen on hirveissä kivuissa eikä paljon lepoa saa niin lääkkeet on siinä kohtaan paras ratkaisu! Itsekään kun ei voi tietää ollenkaan, että käynnistyykö synnytys edes luonnostaan vai onko edessä mahdollisesti leikkaus niin on tärkeää pitää mieli avoinna. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on hyvä miettiä minkälaista synnytystä toivoisi ideaalitilanteessa, jotta saa pidettyä mielen positiivisena ja turhat pelot pois! Onneksi kuitenkin teilläkin kaikki meni lopulta hyvin ja saitte parhaimman palkinnon syliin <3

Ja kiitos Carolina tsempistä! <3

Reply

kiitos tiedoista. Monelta lääkäriltä kysynyt ,että voiko alhainen ferritiini vaikutta raskautumiseen ja heti on ollut ehdoton ei. Kävin yksityisellä lääkärillä, minkä piti olla näihin asioihin perehtynyt, ja joka kerralla sanoi, että tankkaukseen ehdottomasti (vatsa ei myöskään kestä rautaa). Sitten kun piti tankkaukseen päästä, niin hän oli ihan kääntänyt kelkkansa ja meuhkasi siitä kuinka yksi lääkäri on tätä asiaa liikaa vauhkonnut ja yhdelläkään naisella ei ole yli 30 ferritiinit, ja kun olin saanut kolmen kuukauden aikana nostettua lukemani 18, niin sanoi, että se on todella hyvä arvo. Vähän siinä kuunnellessa leuka loksahti auki…
Toivon sinulle kaikkea hyvää loppu raskauteen 🙂 Toivotaan että synnytys menee hyvin ja saat hyvän kätilön.

Reply

En edelleenkään ymmärrä miten lääkärit tuntuvat olevan täysin kahtia jakaantuneita tästä ferritiini asiasta! On joko ne ”vain muoti-ilmiö” lääkärit ja sitten ne ketkä ottavat asian tosissaan. Ja kuulostaa kyllä erikoiselta, että lääkäri ensin sanoo yhtä ja sen jälkeen toista…Ei voi kun ihmetellä! Paras lohkaisu minkä itse kuulin yksityisellä pari vuotta sitten kun yritin ns. peruslääkäriltä saada apua vaivoihin ja kysyin ferritiini asioista. Sanoin samalla, että hemoglobiinin kanssa on ollut ongelmia nuorena ja se arvo laskikin anemian puolelle (80)aikoinaan. Tähän hän sanoi ihan pokkana, että ei Hg80 ole niin huono arvo….Ööö mitä hittoa? Menin sanattomaksi, mutta jos nyt olisin tässä tilanteessa niin vaatisin kyllä toisen lääkärin. Ei tarvitse käydä lääkistä tietääkseen, että hg80 ei todellakaan ole mikään normaali arvo. On toki ymmärrettävää, että kaikki lääkärit eivät voi olla erikoistuneita kaikkiin sairauksiin, mutta tuo nyt on aika perus asia…

Kiitos Karoliina ja toivon, että löydät hyvän lääkärin joka voi auttaa tuossa ferritiiniasiassa!

Reply

Itse oli ajatellut, että menen sen mukaan mikä synnytyksessä Sitten parhaimmalta tuntuu lääkkeiden osalta. No meidän pienellä miehellä oli niin kova kiire maailmaan, että hyvä kun synnytyshuoneeseen päästiin sängylle niin ei siinä Sitten edes mitään kerennyt saamaan tai ajattelemaan. Synnytys oli erittäin nopea Eikä mitenkään kauhean kivulias kokemus(varmasti adrenaalilla asiaa)ja mietin synnytyksen jälkeen, että voisin synnyttää vaikka heti uudestaan xD xD

Reply

Hänellä oli kiire tapaamaan teitä! <3 Kiva myös kuulla tällainen tarina ja se, että synnytys voi olla myös hyvinkin ihana kokemus. Ja jos tuntui, että voisi synnyttää heti uudestaan niin se taisi todellakin olla positiivinen kokemus 😀

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *