Saan tasaisesti kysymyksiä siitä, että onko rautainfuusiosta ollut apua. Kävin infuusiossa lokakuussa ja maksoin siitä kokonaisuudessa n. 700€. Kattavasta sairasvakuutuksesta huolimatta, infuusiota ei korvattu, joten mietin alkuun, että onko se järkevä satsaus, mutta nyt viisi kuukautta myöhemmin voin sanoa, että todellakin oli! Kaikki meni toimenpiteessä hienosti ja sivuoireita tuli kaksi päivää sen jälkeen (kuumeilua ja särkyä), mutta sekin meni päivässä ohitse. Mitään ihmeparantumista en huomannut heti infuusion jälkeen, mutta tässä viikkojen ja kuukausien aikana olo on hiljalleen parantunut (vaikkakin takapakkiakin on tullut). Nyt 5kk jälkeen huomaan, että oloni on huomattavasti energisempi ja huonovointisuus on helpottanut valtavasti. Se olikin itselleni se pahin oire, koska se vaikutti niin kokonaisvaltaisesti kaikkeen. Varastoraudan arvot ovat toki laskusuuntaisia sitten infuusion, mutta se on normaalia, sillä infuusio nosti ne epätavallisen korkealle. Nyt kontrolleita on noin kuuden viikon välein ja seurataan, että mihin arvo ns. jämähtää.

On ollut pelottavaa huomata, että moni nainen kärsii raudanpuutteesta ja niinkin yksinkertainen asia, kuin ferritiinin mittauttaminen voi olla vastaus moneen outoon oireeseen. Olen toki sitä mieltä, että kannattaa aina käydä asiantuntevalla lääkärillä ennen kuin alkaa syömään rautaa, koska syy matalille arvoille pitää aina selvittää. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin naisilla (jos muut asiat ovat poissuljettu) syy on hyvin usein runsaissa kuukautisissa tai raskauksissa. Meillä kaikilla naisilla ainakin yksi näistä täyttyy, niin ihmettelen edelleen miksi varastoraudan arvoja ei hevillä mitata.

Monihan muuten tarvitsee enemmän kuin yhden infuusion ja itse olen ollut onnekas siinä, että tuo yksikin on jo toiminut näin hyvin. Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että jos arvot laskevat taas liian alas ja lääkäri määrää toisen infuusion, niin tekisin sen miettimättä hetkeäkään. Parasta on ollut muuten, kun poikaystävänikin on huomannut parannuksen voinnissani. Tähän parempaan olotilaankin tottuu salakavalasti ja vain kun mietin niitä hetkiä, kun olo oli todella huono niin ymmärrän kuinka suuria harppauksia on tullut otettua. Jos joku teistä harkitsee infuusiosta, niin voin lämmöllä sitä suositella! Onhan siinäkin pieniä riskejä, mutta ne ovat sen verran harvinaisia, etten huolestuisi. Aikasemman postaukseni aiheesta voi muuten lukea täältä.

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen siitä, että löysin lääkärin joka osasi auttaa ja myös siitä, että pystyin omakustanteisesti ottamaan infuusion. Olen yhdessä raudanpuuteryhmässä ja välillä tulee suru puseroon, kun lukee henkilöistä kenen olotila on ollut jo pitkään erittäin huono ja rautavarastot todella alhaiset (tai joskus jopa lähes olemattomat), mutta kunnalta ei silti irtoa infuusiota ja yksityiselle ei ole varaa. Ennen kaikkea näitä viitearvoja pitäisi muuttaa (edes vähän realistisemmaksi), jolloin avun saaminenkin helpottuisi! Toivotaan siis, että joku päivän näin kävisi ja että ferritiinin mittauttamisesta tulisi yleisempää.

Tsemppiä kaikille kanssasisarille ketkä kamppailevat tämän asian kanssa!