Kuten tiedätte, olin koko viime vuoden täysiaikaisessa päivätyössä ja samoin tälläkin hetkellä. Olen arkisin kotona klo.17.30-19.30 ja sen jälkeen aloitan toisen työni, eli bloggaamisen. Olen jo pitkään miettinyt, että kirjoittaisin näin omasta kokemuksestani millaista on ollut yhdistää nämä kaksi. Alkuun on hyvä sanoa, että arvostan valtavasti työkseen bloggaavia ihmisiä, koska tiedän kuinka paljon työtä se vaatii siellä kulisseissa. Suurin osa siitä työstä ei ikinä näy lukijoille milloin tulee helposti mielikuva siitä, että bloggaaminen on helppoa. Varmasti se monelle on sitäkin, mutta ammatikseen sitä tekeville siihen kuuluu monta erilaista asiaa: kirjanpitoa, asiakastapaamisia, pressipäiviä, sisällön suunnittelua ja toteuttamista, itsensä markkinoimista jne. Olen itse blogannut nyt jo vuosia (mikä tuntuu ihan hullulta) ja aloitin aikoinaan täysin harrastusmielessä, kun opiskelin ulkomailla. Blogi kuitenkin pysyi kuin ihmeen kaupalla siinä rinnalla aina opiskeluista työelämään. En ole siis ikinä blogannut niin, että rinnalla ei olisi ollut joko koulua tai muuta työtä. Siinä mielessä sanoisin, että bloggaaminen on aina ollut harrastukseni. Harrastuksesta tuli kuitenkin sivutyöni, kun blogini siirtyi Suomen Blogimedian alle.

Tiedän, että moni lukija miettii, että voiko bloggaamista kutsua ollenkaan ammatiksi. Onko se niin työlästä, että siihen saa kulumaan kokonaisen työpäivän? Voin sanoa, että bloggaamiseen saa kulutettua niin paljon aikaa kuin vain pystyy/haluaa. Samoin sitten toki toisinpäin. Mielestäni on etuoikeus, että työkseen pystyy tekemään jotain mihin on valtava intohimo. Jokainen ammatikseen bloggaava on käytännössä yrittäjä. Moni sanoo, että bloggaaminen on niin kokonaisvaltaista, että se kulkee jatkuvasti mukana, mutta sellaistahan jokaisen yrittäjän arki on. Työtunteja ei lasketa ja viikonloppuisin tulee tehtyä töitä. Lomalla työasioita tulee mietittyä ja sähköposteihin vastattua. Se siis kuuluu yrittämiseen – juuri siihen mitä bloggaaminen on ammattina.

Olen itse siinä mielessä ihan erilaisessa asemassa kuin ammattibloggaaja, joka tekee tätä täysipäiväisesti, sillä en ole riippuvainen blogista, sen lukijamääristä tai mistään muustakaan. Tuloni saan muualta ja koen, että teen blogia puhtaasti itselleni ja omilla säännöilläni. Ehkä siksi löydän vieläkin työpäivän jälkeen sen energian ja palon istua koneen eteen naputtelemaan. Välillä tämä homma kiinnostaa enemmän ja välillä vähemmän. Joskus on niin paljon inspiraatiota, että ei tiedä mitä sille kaikelle tekisi ja välillä taas tuntuu, että ei ole mitään sanottavaa. Koen kuitenkin vapauttavaksi sen, että blogi ei ole millään tavalla pakkopullaa jota on ihan pakko ylläpitää silloinkin, kun ei ole fiilistä. Jos koen, että olen liian väsynyt postaamaan kolmeen päivään, niin silloin en julkaise mitään uutta ,vaan kerään voimia ja palaan sorvin ääreen kun olen valmis.

Itse olen siis (monen muun lisäksi) esimerkki siitä, että blogia voi pitää päivätyön rinnalla. Ehdinkö keskittymään asukuvauksiin huolella? Meikkaamaan viimeisen päälle ja valitsemaan eksoottisia lokaatioita? Työstämään monen tunnin videoita ja editoimaan kuviani siihen pisteeseen asti, että ne ovat satumaisia? Ehkä en, mutta mielestäni se on ihan ok. Totta kai ihminen joka tekee tätä täysiaikaisesti voi tarjota paljon monipuolisempaa ja  mielenkiintoisempaa sisältöä, mutta sehän nyt on selvä. Jos itse pystyn ylläpitämään blogia käyttämällä yhteen postaukseen 2-3h aikaa, niin mielestäni on ihan ok vaikka postaukset eivät välttämättä ole mitään maailmaa ravisuttavia. Kunhan sisältö on omannäköistä, niin se riittää. Tässä lopussa täytyy vielä nostaa hattua yhdelle blogimaailman ahkerimmalle naiselle, eli Lindalle. Voitteko kuvitella, että tämä nainen kirjoittaa yhtä Suomen suosituinta blogia ja on siinä sivussa vielä päivätöissä muualla (#bosslady). En ymmärrä miten se on edes mahdollista, mutta on kyllä hatunnoston paikka!

 

Sorry, but no translation this time!

Quotefancy-2870-3840x2160-1

 

[dropcap custom_class=”normal”]Sain viime viikolla blogini lukijatutkimuksen vastaukset ja oli todella kiva saada tietää teistä ja teidän mielenkiinnoista hieman enemmän. Iso kiitos vielä kaikille vastanneille! Sain myös aivan ihania avoimia kommentteja, jotka saivat kyllä hymy huulilleni. Liikutuin myös teidän kannustuksesta muutosta kertovaan postaukseen, eli iso kiitos teidän tsemppaavista sanoistanne! Lukijatutkimuksen avoimeen kommenttikenttään mahtui myös muutama kritiikki ja otin ne rakentavasti vastaan. Olen kuullut monesti, että tuo “continue reading“-toiminto häiritsee teitä lukijoita, joten kokeillaan jos blogini seuraaminen helpottuisi sen poistamisen myötä.[/dropcap]

Ne muutamat kriittiset kommentit koskivat lähinnä oikeinkirjoitustani ja tiedostan sen olevan itselleni edelleen haaste. Jouduin jo ala-asteella äidinkielen tukiopetukseen, joten tämä on kyllä ollut kivinen tie. En olisi ikinä uskonut, että tulisin joskus tuottamaan julkista tekstiä, heh. Olenkin yrittänyt käyttää itselleni mahdollisimman luontevaa tekstiä ja siksi sekoittanut kirja- sekä puhekieltä. Ilmeisesti huonolla menestyksellä. Tästä eteenpäin keskitynkin ainoastaan kirjakieleen ja yritän panostaa entistä enemmän oikeinkirjoitukseen. En voi luvata  tarjoavani Helsingin Sanomien artikkeleiden veroista tekstiä, mutta yritän parhaani. Oli ihana huomata miten hyvin suurinosa antoi sitä rakentavaa kritiikkiä. Kritiikki on ehdottomasti tarpeen, mutta siitä on hyötyä vain silloin kun se on rakentavasti muotoiltu.

Ainoastaan yksi näistä kommenteista oli ilmaistu epäasialliseen sävyyn. Jäin ihmettelemään viestin sisältöä ja sitä tyyliä millä tämä lukija ilmaisi mielipiteensä. Hän mm. toivoi, että en puhuisi henkilökohtaisesta elämästäni mitään (koska se ei ketään kiinnosta) ja keskittyisin siihen mihin lupasin. En tiedä tarkoittiko tämä henkilö sitä, että kirjoittaisin pelkästään muodista? Omasta mielestäni kerron harvinaisen vähän täällä omasta elämästäni, mutta olen kyllä huomannut sen, että jos en kerro yhtään mitään niin jään teille lukijoille todella kaukaiseksi. Sitäkään en halua. Koen myös, että lifestyle-aiheiset jutut kuuluvat blogiini muodin lailla. Jos olen muuttamassa ulkomaille niin luonnollisesti se tulee näkymään blogini sisällössä.

En henkilökohtaisesti pidä blogeista, jotka ovat täysin hengettömiä. Kauniita editorial-tyylisiä kuvia löytyy muotilehdistä pilvinpimein, joten blogin sisällön täytyy erota lehden muotikuvista jollain tavalla. Siksi juuri se bloggarin luonne, mielipiteet ja ne muutkin elämän osa-alueet saavat näkyä ja kuulua edes vähän. Näin bloggariin on helpompi samaistua. Jos lukija hakee pelkästään kauniita kuvia niin helpommmalla pääsee selaamalla Vogueta. Kuvatkin näissä lehdissä on huomattavasti korkeatasoisempia kuin tässä blogissa.

Mietteitä herättävä kommentti ja olisi mahtava kuulla, että mitä mieltä te olette tästä asiasta? Onko kivempi katsoa pelkästään kauniita kuvia vai koetteko tärkeäksi sen, että bloggarista saa irti muutakin kuin sen ulkokuoren?

 

 

A few months ago I had a reader survey here on the blog. It was only in Finnish, which is why you probably don’t remember it. I found it very interesting to get to know my readers and their interests a bit better. I also got some open comments at the end, which really made me smile. I feel very lucky to have such amazing readers!

I also got a few comments about my grammar and how it’s not perfect. Some of my readers find the text difficult to read if there are grammatical errors, which is perfectly understandable and something I’ll need to work on. Some of them also didn’t like the “continue reading”-button (I’ve heard that before), which is why I decided to remove it.

I think criticism is very important in life in order to improve and I’m happy to take it. Especially from you guys. However, it needs be constructive criticism in order for it to be beneficial and I always think that things can be said in many ways. I got one comment, which was written in a very rude way, which made a valid (kind of) point turn into not a valid point. If you try to put someone else down by your words, it’s not very constructive in my mind.

I have a very thick skin and I don’t really care what negative people have to say about me or my blog, but I do think you can tell a lot about a person by the way they talk (or write) to other people. That’s something important to remember in life! It’s not only about the message, but how you deliver the message.  Don’t you agree?